Rajat vapauttaa? - Ensimmäinen viikkoni ilman älypuhelinta

Nokia 8000 4G. Hitusen kehittyneempi "dumb phone". Kosketusnäyttöä tässä ei ole, mutta soittamisen ja tekstiviestien ohella myös whatsapp-viestit onnistuvat. Tavallaan. Tavallaan toimii myös Google Maps. Sen sijaan nettisivujen selailua tällä ei tule edes harkittua, podcast-appi ei toiminut, maps ei osannut paikantaa minua sinä ainoana kertana kun sitä olisin tarvinnut, eikä mitään pankkipalveluja ole käytettävissä. Akkukin loppuu ennakko-odotuksista poiketen melkoisen nopeasti jo kevyessä käytössä.

Kavereiden kanssa viestittely on tippunut murto-osaan aiemmasta, sillä en avaa enää heidän lähettämiään linkkejä, enkä usein ehdi/jaksa kirjoittaa sanottavaani kuolettavan hitaalla ysärinaputus-tekniikalla. Esimerkiksi s-kirjaimen saat painamalla neljä kertaa seiskaa, kunhan olet ensin risuaita-merkin takaa valinnut haluatko käyttää pieniä vai isoja kirjaimia, ja niin edelleen. Paikkaan tilannetta käyttämällä enenevissä määrin whatsappin ääniviesti-ominaisuutta, mutta koen olevani tällä metodilla kiusaksi muille. Mitä jos kavereillani on seuraa? Jos he haluavat tietää asiani välittömästi, heidän tulee avata viestini muiden kuullen. Minähän saatan sanoa äänityksessäni jotain törkeää ja kohta hävettää.

Miksi lähdin tähän hulluuteen ja miksi suosittelen sitä sinullekin?

Varhaisia havaintoja

Minusta vietämme liikaa aikaa ruuduilla. Saan paljon iloa hyvistä elokuvista, peleistä ja laatusarjoista. Sen sijaan puhelimella notkumisen olen kokenut tuottavan tunnetta elämän hukkaan valumisesta ja passiivisena zombiena olemisesta. Ihmisen työmuistiin mahtuu rajallinen määrä sisältöä ja haluan täyttää omani mieluummin tietoisesti valitsemillani asioilla. Enemmän What We Do in the Shadowsin kolmoskautta, vähemmän notifikaatioita ja clickbait-otsikoita. Halusin siistiä suurimman aikasyöpön arjestani pois. Halusin että minulla olisi taas tylsää ja että siitä tylsyydestä kasvaisi aivan uusia ajatuksia.

Nykyään minulla on aina kirja mukanani kaikkialla ellei kirjoja muuten ole saatavilla. Mikäli ruoka- ja kahvitaukoni eivät satu menemään yhteen niiden parin leppoisan työkaverin kanssa, koitan lukea muutaman sivun. Tässä ei ole niissä hetkissä perimmäisenä ajurina ylevä ajatus itseni kehittämisestä vaan silkka tylsyys. Luen kahvipöydällä lojuvaa viitisentoista vuotta vanhaa vitsikirjaa paremman puutteessa. Kotona luen huvin vuoksi. Tyhjiä hetkiä on yllättävän paljon. Tyttöystävä etsii sopivia vaatteita, kahvinkeitin porisee verkkaiseen tahtiin, en saa heti unen päästä kiinni, odotan bussia, odotan puhelua, odotan, odotan, odotan.

Pandemiatilanne helpottui ja uusin kuntosalikorttini. Aiemmin istahdin herättyäni toviksi nojatuoliin puhelimen kanssa. Luin uutiset, katsoin mikä trendaa, tarkistin salkun tilanteen. Nykyään selviän ulos murto-osassa aiemmasta ajasta, sillä minulla ei ole enää mitään houkuttelevaa tekemistä. OMXH25-indeksi dippasi rumasti maanantaina, mutta sain tietää siitä vasta parin päivän viiveellä.

Ympäröivää maailmaa on alkanut katsomaan eri silmin. Puhelin ei kilpaile enää huomiosta todellisuuden kanssa. Kun kävin vielä yökerhoissa, leikittelin usein ajatuksella siitä, että tulisin klubille joku päivä suihkunraikkaana ja juuri heränneenä aamuyöllä puolisen tuntia ennen sulkeutumista. Ottaisin kaikilla aisteilla vastaan kaiken sen hulluuden. Ajatus houkutteli, koska näkisin sen millainen itsekin olin ollut.

Tällaista on istua bussissa seitsemältä aamulla ilman puhelinta. Lähde: Warner Bros. Pictures

Vieroitusoireet

Tiesin vieroitukseni edellyttävän valmistautumista. Saatuani sunnuntaina tekstiviestin, joka ilmoitti että puhelimeni oli saapunut Elisan liikkeeseen noudettavaksi, suuntasin kirjastoon. Muutaman kirjan ohella lainasin myös cd-levyjä ensimmäistä kertaa noin viiteentoista vuoteen. Rippasin niitä iltapuhteena läppärin kiintolevylle puhelimelle siirrettäväksi. Musiikin saamisen eteen nähty vaiva tuntuu olevan suoraan verrannollinen siihen miten paljon haluan sitä kuunnella. Vielä tovi sitten minulla oli taskussani Spotify ja sen myötä enemmän musiikkia kuin ehdin yhdessä elämässä kuluttamaan. Silti kuuntelen nyt noita viittä kirjastosta löytämääni levyä enemmän kuin mitään kuukausiin.

Ensimmäiset päivät olivat outoja. Hapuilin refleksinomaisesti vanhaa puhelinta kahvitauolla. Ainiin. Pidempi vessareissu. Ainiin. Siitä lempipodcastistani taitaa tulla juuri näillä hetkillä uusi jakso? Ainiin. Haluaisin kuvitella olevani nyt enemmän läsnä.

Käynnistin vanhan älypuhelimeni kahteen otteeseen alkuviikosta. Ensimmäisellä kerralla siirsin muistiinpanoista tärkeitä päivämääriä uuden puhelimeni muistiin. Toisella maksoin laskuni ja tein perinteiset palkkapäivän ostot arvo-osuustililleni. En pääse enää vanhalla puhelimellani whatsappiin, joten kiusaus sen käyttämiselle on olematon. WhatsApp Web ei näköjään toimi enää tuon Nokian kanssa. En pääse käyttämään sitä enää vanhaan malliin läppärillä. Asennoidun tähänkin enemmän mahdollisuutena kuin uhkana.

Saalis. Näillä eväillä selvisin alkutärinöistä.

Iloisia yllätyksiä

Vaikka alkuun koin ääniviesteihin siirtymisen kiusallisena, sillä on ollut myös positiiviset puolensa. Korona-aikana ei ole tullut juurikaan nähtyä kavereita ja kerrottuani kokeilusta, aloin pian saada heiltäkin ääniviestejä. Nykyään tulee harvemmin soiteltua perinteisiä puheluita, joten noiden ääniviestien kautta kuulin kuomieni puhetta ensi kertaa pitkään aikaan. Tuntui henkilökohtaisemmalta kuunnella toisten kuulumisia kuin lukea niitä tekstinä. Uskon tunteen olleen molemminpuolinen.

Innostuin myös Nokiaani pyörittävästä linux-pohjaisesta KaiOS-käyttöjärjestelmästä. Halvat KaiOS-puhelimet ovat monille köyhien maiden asukkaille ensimmäinen ja ainoa keino päästä internetiin tai käyttää GPS-paikannusta. Intiassa KaiOS ylitti suosiossa Applen iOS:n ensimmäistä kertaa jo vuonna 2018. Opin myös, että maailmassa on tätä nykyä jo reippaasti yli 100 miljoonaa KaiOS-puhelinta ja niitä käytetään kaikkialla Afrikan syrjäisiä pikkukyliä myöten. Nokian pikkuruisen näytön kautta saa pienen kurkistuksen toiseen maailmaan.

Päivitän blogia tilanteen edetessä, mutta toistaiseksi olen tyytyväinen. Pää painaa vähemmän.

Niitä aivan uusia ajatuksia odotellessa.

Vanha poika, uusi poika.





Kommentit

Suositut tekstit