Dopamiinikoukkuja ja tyhmyyden kaipuuta

Minulla on ongelma. Päivät tuntuvat aivan liian lyhyiltä. Taidan tietää syynkin, vaikka sen myöntämisen kanssa on ollut aiemmin vähän niin ja näin. Kuten olemme Batmanista oppineet, meitä ei määrittele se mitä koemme syvällä sisimmässämme olevamme, vaan se mitä ajallamme teemme.

En löytänyt tähän hätään kotimaista statistiikkaa, mutta amerikkalaiset käyttävät älypuhelimiaan 5,4 tuntia päivässä. En usko meidän olevan juurikaan jäljessä ottaen huomioon, että heittäen suurin osa internetin käytöstä tapahtuu puhelimilla ja ensimmäinen älypuhelin hankitaan lapselle nykyisin keskimäärin 6–7 vuoden ikäisenä. Löydät nopealla googlettelulla lukemattomia artikkeleita puhelinten liikakäytön haittavaikutuksista. Siellä on nämä perinteiset keskittymishäiriöt, masennukset, unettomuudet ynnä muut, mutta sinuahan nämä eivät tietenkään koske.

Sinulla on homma hallussa ja Silicon Valleyn nerokkaimpien mielten pyrkimykset tehdä puhelimestasi dopamiinikoukuilla addiktoiva tiedonkeruulaite herättävät sinussa korkeintaan huvittunutta hymähtelyä. Käytät puhelintasi tarpeen mukaan, etkä kuutta tuntia päivässä niin kuin jotkut heikot reppanat. Tavatessasi ystäviäsi annat heidän olla huomiosi keskipiste, etkä hapuile puhelintasi kun välittömimmät kuulumiset on vaihdettu ja keskustelu etenee ensimmäiseen hiljaisempaan vaiheeseen. Jos tätä lukiessasi tarkistat iPhonen asetuksista ruutuaika-lehden, huomaat käyttäneesi puhelinta alle tunnin päivässä ja sekin tarpeeseen. Et ole koukussa. Tietenkään.

Myös Tyrone Biggums käyttää puhelimellaan vain Google Mapsia ja verkkopankkia. Lähde: Comedy Central

Hyvä hetki muutokselle

Omalla kohdallani puhelimen käyttö lähti lapasesta viimeistään pandemian myötä. Ketään ei voinut nähdä eikä juuri minnekään mennä. Oli ok taantua. Rehellisyyden nimissä meno oli jatkunut jo vuosia. Olin vielä opiskeluaikani alussa kapulapuhelimeni kanssa friikkimäinen poikkeus normista. Paheksuin sitä kun luokkatoverini kaivoivat älyluurit taskuistaan aina kun menimme porukalla kahville tuntien välissä. Eikö nyt vaan voitas olla. Lopulta murruin. Vieläkään en ole yllä kuvatuissa reilun viiden tunnin päivittäisissä nistilukemissa, mutta ei tämä silti hyvää tee.

Olen aiemmin tässä blogissa maininnut olevani hurahtajaluonne. Kontrolloin taipumuksiani parhaani mukaan ja poistin jo aikaa sitten Instagram- ja Facebook-tilit. Twitteriin palasin uudella tunnuksella mainostaakseni tätä blogia, mutta siellä seuraan lähinnä vain talousväkeä enkä ketään jonka tunnen. Pahimmat aikasyöpöt kohdallani ovat Reddit ja uutiset (aka. "doomscrollaus"). Olen jo tietoinen Suomen eläkejärjestelmän kestämättömyydestä ja ilmastonmuutoksen hälyttävästä nopeutumisesta. Sijoitan turvatakseni itseni ja lähimmäisteni toimeentuloa vanhemmalla iällä ja pyrin pitämään luonnonvarojen kulutuksen osaltani maltillisessa minimissä. En hyödy ylimääräisestä masentavan datan ahmimisesta enää millään lailla.

Uskon monen teistä samaistuvan seuraaviin ajatuksiin. Nuorempana luin paljon kirjoja, treenasin kehoani ja soitin kitaraa aina kun ehdin. Sittemmin nuo ovat vain jotenkin jääneet tekemättä. "Ei ole aikaa." Paskat. Jokaisella jolla on aikaa tuijottaa ruutuja omasta aloitteestaan useita tunteja päivässä on myös aikaa keskittyä tekemään jotain kehittävää passiivisen kuluttamisen sijaan. Nyt kun kaikki halukkaat alkavat olla rokotettuja ja maailma aukeaa uudestaan, koronaankaan ei voi enää vedota tekosyynä. Mene ulos ja elä.

Huomaan tekstissäni olevan tänään tyypillistä ankarampi sävy. Koitan nyt voittaa lukijan takaisin videolla Irlannin presidentin huomionkipeästä koirasta. Voi herranen aika MITEN HYVÄ POIKA.

Mitä aion tehdä asialle?

Siirryn käyttämään tyhmempää puhelinta. Nokialla on valikoimassaan kosketusnäytöttömiä palikkapuhelimia muutamilla valikoiduilla älyominaisuuksilla. Nokia 8000 4G mahdollistaa whatsapp-sovelluksen käytön, jolla suunnittelin pysyväni edes jotenkuten sosiaalisen elämän syrjässä kiinni. Facebook, Twitter ja selailukin ovat ainakin periaatteessa mahdollisia, mutta kaiken lukemani perusteella niiden käyttö ysärinäppäimillä ja kuolettavan hitaalla ja bugisella KaiOS-käyttöliittymällä vertautuu lähinnä vesikidutukseen. Puhelin sopisi siis tarpeisiini erinomaisesti. Jatkossa kuuntelen musiikkini kaupungilla lainaamalla kirjastosta CD-levyjä, jotka rippaan mp3:siksi ja siirrän täyttämään Nokian piskuista muistia. Ihan niin kuin ennen vanhaan. Spotifyn ohella myös pankkipalveluiden käyttö jää haaveeksi, mikä edellyttää kömpelöön avainlukulistaan palaamista.

Käyttöjärjestelmästä on olemassa myös kehittyneempi KaiOS 3.0 -versio, jota ei ole saatavilla jenkkien ulkopuolella vielä yhteenkään malliin. Tietääkseni. Noh, ei tämän liian leppoisaa kuulu ollakaan.

Ei sitten. Antaa olla.

Elisan nettikauppa tietää sanoa, että suunnittelemani "dumb phone" on saatavilla läheisessä myymälässä alle kuudellakympillä. Juon kahvit ja laitan kengät jalkaan.

Seuraavassa kirjoituksessani saat tietää miten minulla on mennyt.