Joulu on nyrkki firettäjän munuaisiin

Appivanhempien joululahja tulee noutaa liikkeestä ensi tiistaina. Sen myötä joululahjahankinnat on viimein saatu pakettiin. Ideakaivo kuivui ja kummilapset saavat tänä vuonna pelkää pätäkkää. Hankimme suurimman osan lahjoista puolisoni kanssa kahteen pekkaan. Tämähän meni kivuttomammin kuin pelkäsin.

Onneksi lahjarumbaa ei tarvitse ajatella vuoteen. Tuntuu hyvältä antaa tärkeille ihmisille jotain mukavaa, mutta lähtökohtaisesti heristän sormea näille maailmanlopun kulutusorgioille. Pidän silti valkeasta joulusta aivan valtavasti. Perinteet, suku, Mauri Kunnaksen tontut, perunalaatikko, pakkanen, ylensyönti, sauna, läpi yön loistavat valot joulukuusessa, kissa repimässä lahjapaperia, jäälyhdyt, jouluvalot vanhainkodin ikkunoissa...

"Black friday, cyber monday, tietääks sun mimmi nyt tarpeex et sä rakastat sitä?!" Lähde: 20th Century Fox

Vuoden kallein kuukausi

FIREn tuli palaa rutiineista tehdyillä haloilla. Time in the market eikä timing the market ja niin edelleen. Palkkapäivänä hankin rahasto-osuuksia sen minkä suinkin kykenen ilman, että otsasuoni alkaa pullottamaan. Näillä opeilla salkku paisuu kiitettävää tahtia ja saan maksimaalisen ilon irti jokaisesti nousupäivästä pörssissä. Suunnitelma tuntuu toimivan. Ei tässä enää ikuisuuksia mene kunhan saan sen satatonnia salkkuun ja voin viimein löysätä kravattia. Siinä kohtaa pullat on jo mukavasti uunissa. Tietäisin pelanneeni ainakin yhdessä asiassa kortit fiksusti vaikka koulujen kanssa meni miten meni. Maaliviiva lähestyy tyydyttävällä varmuudella läpi vuoden yhtä kuukautta lukuunottamatta.

Joulukuussa joudun himmaamaan vauhtia. Joululahjat täytyy hankkia ja oikeiden valintojen tekemisessä kestää aikansa. Vauhti hidastuu rahan maatessa pankkitilillä tyhjän panttina. Tässä kohtaa vuotta akku alkaa muutenkin tyhjentymään. Työ maistuu puulta, varpaita viluttaa, askel painaa. Taas on vuosi painettu. Miksi tuolla on niin pimeää ja olenko minä aina ollut näin vanha? Vielä muutama tälläinen päivä niin haen lähikaupasta Pirkka Karusellin ja puristan käden hetkeksi nyrkkiin. Epätoivoiset ajat, epätoivoiset teot.

8,17 euroa/kg. Pidän eniten noista sinisistä seeprantapaisista. Lähde: K-ruoka

Olennainen unelma

Mietin usein haaveillessani joulua. Silloin ajattelen omakotitaloa, pakkasen huurustamia ikkunoita ja takkatulta. Koira makaisi lempipaikassaan ja katselisi raukeasti rosollintuoksuista perhettä pelaamassa lautapelejä illan hämärtyessä ulkona. Sillä olisi mahdollisesti kaulassaan punainen hurmurihuivi. Sellainen joita maailmaa nähneet seikkailijakoirat usein pitävät.

Yön mittaan väki väsyy kunnes olen ainoa valveilla. Heitän vielä yhden puun takkaan ja istahdan käsityönä tehtyyn nojatuoliin glögikupin kanssa avaamaan puolisoltani saamaani joululahjaa. Ai että! Juuri se mitä olin toivonut. Taidan lukea kirjaa ihan pienen hetken, ainakin tuon glögikupillisen verran. Totean kaiken menneen loppujen lopulta juuri niinkuin pitikin. Tämä polku piti kulkea, että pääsi tähän hetkeen.

Taloudellinen riippumattomuus on valtava unelma, jonka saavuttaminen vaatii poikkeuksellisen määrän pitkäjänteisyyttä. Luovun pienistä ja loppupeleissä vähäpätöisistä asioista nyt, että voin saada suuren ja merkityksellisen asian sitten tuonnempana.

Härskiä liioittelua

Loppupeleissä joulun hyvät puolet voittavat heittäen miinukset. Valittaminen on parhaimmillaan ihan hauskaa puuhaa ja tekee arkisesta blogitekstistä hitusen raflaavamman. En pidä turhan roinan hankkimisesta, mutta kaipaan toisinaan 90-luvun alun yhtenäiskulttuuria. Telkkarissa näkyi 3-4 kanavaa ja puheenaiheita oli helppo keksiä, koska kaikki altistuivat samoille asioille.

Joulun perinteet ovat niitä harvoja asioita joiden kautta pääsen tuntemaan yhteyttä aiempiin sukupolviin. Varmaan minunkin isoisoisovanhempani söivät riisipuuroa ja lauloivat joululauluja. Mistäköhän silloin haaveiltiin? Millaista olisi ollut suomalaisen firettäjän arki 1800-luvulla? Eurooppalaiset kävivät kauppaa Amsterdamin pörssissä jo 1600-luvun alussa, joten ehkä täälläkin joku haaveili parin sadan vuoden viiveellä tekevänsä rahaa arvopapereilla ja lopettavansa rengin työt...

Nyt vetäydyn pohtimaan tätä sivummalle ja palaan aikani levättyäni tarmokkaampana kuin koskaan!

Hyvää joulua <3

Kommentit

  1. Hei, miten arki on sujunut ilman älypuhelinta? Tämä liikku on harkinnassa itsellänikin ja olisi kiva kuulla kokemuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rehellisyyden nimissä vaihtelevasti. 11 vuotta vanha läppärini vetelee viimeisiään, joten käytän edelleen vanhaa sim-kortitonta älypuhelintani laskujen maksamiseen ja ajoittaiseen nettisurffailuun (joku nettisertifikaatti ei ole enää yhteensopiva näin vanhan koneen kanssa, enkä saa surukseni auki mm. suurinta osaa lempiblogeistani). Kunhan löydän kohtuuhintaisen läppärin, pääsen hautaamaan vanhan puhelimen viimein lopullisesti komeron synkimpään kulmaan. Aikaa on silti säästynyt huomattavat määrät verrattuna aiempaan.

      Pari huomiota:

      -Kuomien kanssa tulee viestiteltyä vähemmän. Vanhoina aikoina tuo olisi kääntynyt eduksi, koska se olisi toiminut porkkanana tehdä aloitteita nähdä väkeä kasvotusten. Nyt pandemian aikana on ruennut huolettamaan, että vieraantuu kavereista. Se jatkuva meemien/uutisten/videoiden linkittely kuitenkin piti yllä jonkinlaista sosiaalisuudentapaista kaukana asuviin ihmisiin. Toisaalta voisin kyllä tehdä enemmän asian suhteen niin en laittaisi tätä täysin tyhmemmän puhelimen piikkiin.

      -Käytän arjessani jatkuvasti joukkoliikennettä ja ja muutoksia aikatauluissa/peruttuja vuoroja ei näe enää mistään. Omalla seudulla oli koronaan sairastuneiden kuskien vuoksi yhtenä päivänä useampia peruttuja vuoroja, mutta silkalla munkilla ei yhtään jota minä käytän. Toistaiseksi olen välttynyt suuremmilta ongelmilta, mutta hyvä ottaa huomioon tämäkin puoli.

      -Pitkin päivää ei saa enää tarkistettua pörssin kuulumisia! Tämä on ehdottoman hyvä asia. Kierre katkesi.

      Kiitokset blogini ensimmäisestä kommentista, Kasperi! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit